Tuijotin ilmassa roikkuvaa holoruutua ja toistelin sanoja uudelleen ja uudelleen. Oli typerää ajatella, että ne muuttuisivat vähemmän tosiksi sillä tavalla. Minä halusin oikeastaan, että ne muuttuisivat merkityksettömiksi. Lakkaisivat pistämästä joka tavulla ja lopettaisivat upottamasta minua jonnekin, mistä en osaisikaan enää nousta pinnalle. Minun poijuni ei pulpahtaisikaan pirteänä pinnalle, ellen pystyisi palauttamaan sanoja vain sanoiksi, muuttamaan … Jatka artikkelin 0x5C lukemista